Tätä sivustoa tehdään. The site is under construction.


Ruotsinkielisiä asuu Suomessa lähinnä vain kartan sinisillä alueilla.
Ruotsin kieli on virallinen kieli koko kartan alueella.
Suomenkielisiä asuu Suomessa koko kartan alueella.
Suomen kieli ei ole virallinen kieli koko kartan alueella,
sillä Ahvenanmaa on yksikielisesti ruotsinkielinen.
Saamenkielisiä asuu Suomessa lähinnä vain kartan punaisella alueella.
Saamen kieli on virallinen kieli lähinnä vain kartan punaisella alueella.
Kartta: Wikipedia: Languages of Finnish municipalities 2009

Mikä on Kielipolitiikka.fi?

Kielipolitiikka tarkoittaa valtion suhdetta eri kieliin sekä kieliryhmiin. Kielipolitiikka.fi on puolueisiin, yhdistyksiin ja aatteisiiin sitoutumaton, yksityishenkilön ylläpitämä verkkojulkaisu, joka käsittelee ruotsin kielen asemaa Suomessa.

Kielipolitiikka.fi ajaa demokratiaa Suomen kielipolitiikkaan. Demokratiassa ei voida perusteettomasti pakottaa kansalaisille jotain kieltä. Ruotsinkielisten palveluiden, ruotsin kielen tai ruotsinkielisen kulttuurin ylläpitäminen ei demokratiassa ole yksilöiden velvollisuus, vaan velvoitteiden tulee koskea vain julkisyhteisöjä kuten viranomaisia.

Demokratian toteutumiseksi Suomen koululainsäädäntöä tulee muuttaa siten, että ruotsin kieli muutetaan vaihtoehtoiseksi kieleksi muiden kielten kanssa. Suomen kielilainsäädäntöä tulee muuttaa siten, että julkisissa työtehtävissä ruotsin taidon vaatimuksia demokratisoidaan siten, että vaatimukset pyritään suhteuttamaan alueen ruotsinkielisen väestön määrään.

Kielipolitiikka.fi ei aja kielten opiskelun vähentämistä tai pakollisten kielten määrän vähentämistä kouluopetuksessa. Kielipolitiikka.fi ei vastusta ruotsin kieltä, ruotsinkielistä kulttuuria eikä ruotsin kielen erityisasemaa muihin Suomen vähemmistökieliin verrattuna. Kielipolitiikka.fi ei aja ruotsinkielisten palveluiden alasajoa eikä Suomen muuttamista virallisesti yksikieliseksi valtioksi.

Sivustolla käytetty sana "pakkoruotsi" ei ota kantaa ruotsin kieleen kielenä eikä sen tarkoituksena ole aiheuttaa negatiivisia asenteita ruotsin kieltä kohtaan, vaan sanaa käytetään sen vuoksi, että internetissä kyseisellä sanalla etsitään tietoa sivuston käsittelemästä aiheesta.

Sivustolla olevaa tekstiä saa kopioida ja levittää vapaasti, jos tekstin yhteydessä ei ole erikseen mainittu lähdettä tai kirjoittajaa. On kuitenkin toivottavaa, että tekstin yhteydessä mainitaan lähde Kielipolitiikka.fi.

Pakkoruotsin poistuminen on tärkeä asia

Kun jätetään noteeraamatta demokratian vastainen lähtökohta, jossa kielen osaamisen velvollisuutta yksilöille perustellaan julkishallinnolle asetetuilla velvollisuuksilla, sekä jätetään noteeraamatta subjektiiviset mielipiteet ja sanahelinä – kuten esimerkiksi "pohjoismaalaisuus", "kaksikielinen maa", "yleissivistys", "toinen kotimainen", "kansallinen identiteetti", "kansalliskieli", "virallinen kieli" – voidaan tilastojen perusteella todeta, että ainakin saksan, ranskan ja venäjän kielten osaaminen on Suomelle, ja etenkin suomenkielisille, vähintään yhtä tärkeää, kuin ruotsin osaaminen.

”On ymmärrettävää, että lähes kaikki haluavat lukea englantia, sillä sitä myös maailman kielenä työelämässä vaaditaan. Mutta kaikille pakollisesta toisen kotimaisen kielen opiskelusta on käytännössä tullut tulppa monipuolisemman kielitaidon hankkimiselle, sillä ani harva kykenee peruskoulussa kolmen vieraan kielen yhtäaikaiseen opiskeluun. - Jotta tulevaisuudessa varmistettaisiin toisaalta riittävä ruotsin kielen osaaminen, mutta myös nykyistä monipuolisempi kielitaito, kaikkia opetuksen järjestäjiä tulisi velvoittaa tarjoamaan perusopetuksessa vähintään kolmea eri kieltä oppilaiden ja vanhempien valittavaksi. Näistä kolmesta kielestä yhden tulisi olla toinen kotimainen kieli (ruotsi/suomi). Jokaisen oppilaan olisi valittava näistä vähintään kaksi kieltä, joiden opiskelu tulisi aloittaa jo alakoulussa eli 1-6 vuosiluokilla. Näin perusopetuksessa voitaisiin luopua pakollisena opiskeltavasta toisesta kotimaisesta kielestä. - Englanti ja ruotsi säilyisivät valinnan mahdollisuuksina läpi Suomen, mutta niiden rinnalle tulisi varmaan merkittävä kirjo muita kieliä kuten venäjä, saksa ja ranska, toteaa Koponen.
Lähde: Elinkeinoelämän keskusliitto, 1.3.2010. Perusopetuksen kielivalikoiman supistuminen huolestuttavaa.

”Joka vuosi tuhansilta eurooppalaisilta yrityksiltä jää hyviä sopimuksia tekemättä ja mahdollisuuksia käyttämättä kielitaidon ja monikulttuurisen pätevyyden puuttumisen vuoksi. Kansainvälisillä markkinoilla toimivien yritysten on mahdollisimman hyviin tuloksiin päästäkseen pystyttävä muodostamaan erilaisista organisaatiokulttuureista toimiva kokonaisuus ja viestimään tehokkaasti.
Lähde: Euroopan komissio: Monikielisyys: Kielitaito on valttia kaupankäynnissä

”Kielellisen monimuotoisuuden edistäminen merkitsee sitä, että tuetaan aktiivisesti mahdollisimman monien kielten opettamista ja opiskelua kouluissa, yliopistoissa, aikuiskoulutuskeskuksissa ja liikeyrityksissä.
Lähde: Euroopan komission toimintaohjelma kielten oppimisen ja kielellisen monimuotoisuuden edistämiseksi

”Finpron mielestä nyrkkisääntö firmoille olisi rynnätä yhä nopeammin sinne, minne on syntymässä kysyntää. Mielenkiintoisimpina kasvavina maantieteellisinä markkinoina Finprossa pidetään Etelä-Amerikkaa (valtakieli espanja, toim.huom.) ja Afrikkaa (valtakieliä ranska, englanti ja arabia, toim.huom.).
Lähde: Yle Uutiset: Finpro: Suomalaisfirmojen panostettava uusille markkinoille

Pakkoruotsin kannattajien asenne

Osiota on päivitetty 15.11.2010.

Valinnanvapaus ei tarvitse perusteita, vaan on lähtökohta demokratiassa. Pakottaminen tarvitsee vankat perustelut. Ei voida ajatella, että yhteiskunnassa on loputon määrä mielivaltaisia pakkoja, joiden poistaminen tulee erikseen perustella. Näin ollen pakkoruotsin vastustajien ei tarvitse esittää perusteluja kannalleen. Ruotsin kielen pakottamisen vaatijoiden tulee esittää vaatimukselleen vankat ja pätevät perustelut.

Käsitettä suvaitsevaisuus käytetään tänä päivänä väärin erilaisten asioiden ajamiseen. Käsite on määritelty epämääräisesti tai sitä ei ole määritelty ollenkaan. Pakkoruotsin kannattaminen on esimerkki siitä, mitä suvaitsemattomuus oikeasti on. Pakkoruotsi ei ole omatunnon asia, sille ei ole rationaalisia perusteita eikä asiassa ole kyse jonkin erityisaseman epäämisestä – ruotsin kieli voi omata Suomessa erityisaseman muihin vähemmistökieliin verrattuna - eikä kyse ole vain rajojen asettamisesta, vaan kyse on omien subjektiivisten näkemysten pakottamisesta muille.

Pakkoruotsia kannattaa ihminen, joka ei kykene suhtautumaan kriittisesti omaan ajatteluunsa tai ei ajattele ollenkaan, vaan ajattelun tilalla on tarve tuoda esille omia asenteitaan ja antaa niille suhteettoman suuri arvo, vaikka lainsäädäntö ei saisi perustua asenteille ollenkaan. Jos pakkoruotsin kannattajat luopuisivat asenteellisuudestaan ja lähestyisivät asiaa järjellä, he huomaisivat, että ruotsin osaamisen ja ruotsikielisen kulttuurin ylläpitämiseen riittää se, että viranomaisille on asetettu ruotsiin liittyviä vaatimuksia sekä se, että ruotsia tuetaan Suomessa eri tavoin. Yksilöitä vaatimusten ei tarvitse koskea eivätkä ne voi koskea, jos haluamme, että Suomi on demokratia. Pakkoruotsin kannattajat saavat toki pitää oman asenteensa ruotsiin, ruotsinkieliseen kulttuurin ja Ruotsiin, mutta sitä ei voida pakottaa muille eikä sille lait voi perustua.

Pakkoruotsi perustuu siihen, että pakkoruotsin kannattajat esittävät ruotsin kielestä omia henkilökohtaisia mielipiteitään ja pitävät niitä absoluuttisina totuuksina, kun taas pakkoruotsin vastustajien mielipiteet ovat heidän mielestään vain mielipiteitä eikä niitä tarvitse noteerata. Vaikka myönnettäisiin, että pakkoruotsin kannattajien mielipiteet ovat totta, että ruotsi on osa Suomen kulttuuria ja identiteettiä ja ruotsin osaajia tarvitaan Suomessa - ei vielä ole kuitenkaan annettu mitään ruotsin pakottamiselle. Pakkoruotsin kannattajat ovat vain päättäneet asenteellisesti, että vastoin oikeusvaltion periaatteita heidän mielipiteensä voidaan pakottaa muille ihmisille.

Pakkoruotsin virheelliset puolustukset

Osiota on päivitetty 14.11.2010.

Kaikki pakkoruotsia puolustavat kannanotot voidaan jakaa seuraavaan kuuteen ryhmään

Se että jotain asiaa ei pakoteta ihmisille, ei tarvitse erikseen perusteluja. Se että jokin asia pakotetaan ihmisille, tarvitsee perustelut. Alempana, osiossa "Pakkoruotsia puoltavat väittämät", on lueteltu yleisimmät pakkoruotsia puoltavat väittämät. Ne kaikki voidaan jakaa seuraavaan kuuteen ryhmään, eivätkä ne näin ollen ole päteviä perusteluja koulujen pakkoruotsille.

1. Esitetään mielipiteitä, ei perusteluja
Mielipide ei ole perustelu, vaan mielipiteen kumoaa vastakkainen mielipide.

Perustelut ovat tosiasiassa mielipiteitä, jolloin ne tekee tyhjäksi vastine: "Olen eri mieltä." Jos pakkoruotsia kannattavaa mielipidettä ei tämän vastineen jälkeen pystytä perustelemaan, tilanne jää mielipiteen tasolle. Omia mielipiteitään esittävät ihmiset eivät ole ymmärtäneet, että koululaitoksen tehtävänä ei ole pakottaa mielipiteitä ihmisille - oli mielipide sitten kansan enemmistön tai vähemmistön mielipide.

2. Ei myönnetä eikä haluta tietää ruotsin todellista tarvetta
Ruotsin kielen reaalinen tarve ei ole 100 %.

Ruotsin kielen tarvetta liioitellaan, jätetään samalla noteeraamatta muiden kielten tarve sekä väitetään, että ruotsin opiskelu ei ole pois muiden kielten osaamisesta. Ruotsin kieltä tarvitaan Suomessa, mutta tällä hetkellä (vuosi 2010) selvitysten mukaan enintään noin 50 prosentin tulisi opiskella ruotsia. Loppuosuuden tulisi lukea muita kieliä, etupäässä venäjää, saksaa, ranskaa tai espanjaa.

3. Esitetään yleisesti kieliin liittyviä seikkoja
Esitetty perustelu pätee yhtä lailla mihin tahansa muuhun Suomessa opetettuun kieleen.

4. Esitetään perustelut ruotsin tukemiselle, mutta vaaditaan pakottamista
Pakottaminen ei ole samaa asia kuin tukeminen.

Esitetään seikkoja, jotka voivat riittää perusteeksi sille, että ruotsin opetusta tarjotaan kouluissa sekä ruotsin kieltä ja ruotsinkielistä kulttuuria tuetaan Suomessa vahvasti ja monin eri tavoin, mutta tähän sisällytetään perusteettomasti ajatus, että ruotsin tulee sen tukemisen lisäksi pakottaa ihmisille.

5. Sotketaan käsitteet valtio sekä kansalaiset
Yksilöt eivät ole valtion palveluksessa, vaan valtio on yksilöiden palveluksessa

Sotketaan valtio ja yksilö. Valtio tarkoitaaa yhteiskunnallisten laitosten kokonaisuutta, joilla ylläpidetään järjestynyttä elämää maan rajojen sisäpuolella. Demokratiassa valtio on kansan vallassa sekä verotuksen kautta kansan omistuksessa. Suomen valtio kaksikielinen. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomella on kaksi kieltä, joilla viranomaiset tarjoavat palveluitaan kansalle. Demokratiassa, kansanvallassa, viranomaiset ovat yksilöitä varten, eivät yksilöt viranomaisia varten.

6. Esitetään perustelut ruotsin osaamiselle, mutta ei myönnetä, että kaikki eivät tarvitse ruotsia
Suomessa tarvitaan ruotsin osaajia, melko paljonkin, mutta tämä ei tarkoita, että ruotsi tulisi pakottaa jokaiselle suomalaiselle Helsingistä Utsjoelle. Esimerkiksi englanti on selvitysten mukaan huomattavasti tarvitumpi kuin ruotsi, mutta englanti ei ole lainsäädännössä pakollinen kieli, ruotsi on. Lisäksi jätetään laskuista pois, että meillä on jo valmiina kymmeniä tuhansia työikäisiä ruotsin osaajia, ruotsinkieliset.

Pakkoruotsia puoltavat väittämät

Osiota on päivitetty 17.11.2010. Osio on tekeillä. Väittämiä osioon tulee noin 20.

  1. Kulttuuri
    Ruotsin kieli auttaa ymmärtämään kulttuuriamme. Ruotsi on Suomen kulttuurin toinen virallinen kieli. Ruotsin kieli on tärkeä osa suomalaista kulttuuria. Ruotsin kielellä on yhtä tärkeä osa Suomen kulttuurissa kuin saunalla ja järvillä ja tärkeämpi osa kuin talvisodan hengellä ja Sibeliuksella. Kukaan ei enää tajuaisi suomalaisesta kulttuurista mitään ilman ruotsia. Asiaa pitää lähestyä kulttuurimme historiallisen jatkuvuuden näkökulmasta. Kielo on kulttuurillinen väline.

    Se että ruotsin kieli on osa suomalaista kulttuuria ja Suomen kulttuuria, on mielipide ja tässäkin väitteessä ollaan tosiasiassa pakottamassa omia näkemyksiä muille ihmisille. Monien mielestä ruotsin kieli on osa suomenruotsalaista kulttuuria, mutta ei suomenkielisten kulttuuria. Vaikka myönnettäisiin, että ruotsin kieli on tärkeä osa suomalaista kulttuuria, ei tämä vielä pidä sisällään perustetta ruotsin kielen pakottamiselle. Suomessa on paljon monenlaisia kulttuureita eikä niitä kaikkia voida pakottaa ihmisille. Päinvastoin tietyn kulttuurin pakottaminen on suomalaisen ja kulttuurin mielivaltaista sanelemista. Jos suomenkielinen katsoo, että hänen omaan kulttuuriinsa ei kuulu ruotsin kieli, mutta ruotsi pakotetaan tästä huolimatta, ei kyseessä ole vain kulttuurin pakottaminen vaan myös näiden suomenkielisten oman kulttuuriin kieltäminen. Maahan mahtuu monia eri kulttuureita ja kulttuurimuotoja, niitä voidaan tukea ja niitä voidaan opettaa yhteiskuntaopissa, mutta demokratiassa ei voida pakottaa kulttuureita ihmisille, sillä kulttuurit muodostuvat ihmisten omista valinnoista. Ne jotka perustelevat pakkoruotsia kulttuurilla eivät kuitenkaan ole pakottamassa montaa muuta Suomeen kuuluvaa kulttuuria (vaikka saunomista tai Sibeliuksen soittamista) kaikille suomalaisille. Kyseessä on siis vain hieno ilmaisu sille, että ihminen haluaa pakottaa omat kulttuuriset näkemyksensä muille ihmisille.

  2. Historia
    Pakkoruotsille on vankat historialliset perusteet. Kuulumme Ruotsin kanssa samaan alueeseen historiallisesti. Meidän on työläämpää ymmärtää itseämme ja omaa historiaamme, ellemme kykene tutustumaan siihen sillä kielellä, jolla pääosa historiaamme ja kansallista identiteettiämme on luotu. Ruotsin kieli auttaa ymmärtämään historiaamme.

    Kieltenopetuksella on kolme tehtävää: kielen kulttuurin ja vuorovaikutustaitojen opettaminen. Kaikki koulutus Suomessa perustuu ennakointiin, eli tällä hetkellä opetetaan asioita, joita tarvitaan Suomessa tulevaisuudessa. Kieliä opiskellaan tulevaisuutta varten, ei historiaan varten. Historia oli ja meni. Sen sijaan, että kouluissa pakotetaan ruotsin kieltä, tulisi pakottaa enemmän Ruotsin vallan ajan historiaa historianopettajien toimesta eli historian tunneilla, ei kieltenopetuksessa.

    Väitteet pitävät sisällään väitteen, että ruotsi olisi osa suomenkielisen yksilön identiteettiä. Yksilön identiteettiä ei voi määritellä ulkopuolelta eikä mitään identiteettiä, yksilön tai kansan, voida pakottaa ihmisille. Jos näin tehdään, kyseessä ei enää ole identiteetti. Toiseksi, ruotsin opetteleminen vain sen takia, että voimme tutustua historiamme tai kansalliseen identiteettimme on kohtuuttoman työlästä, sillä riittävän käsityksen historiasta, kansallisesta identiteetistä sekä suomenruotsalaisuudesta voi hankkia suomen kielellä. Tässä mielessä joidenkin historiantutkijoiden ja yhteiskuntatieteilijöiden tulee osata ruotsia, mutta ei koko kansan.

  3. Maantiede
    Pakkoruotsille on maantieteelliset perusteet. Kuulumme Ruotsin kanssa samaan alueeseen rajallisesti. Yhteydet Ruotsiin jo maantieteellisen sijainninkin takia ovat vahvat.

    Väittämä on yksi niistä monista eri tavoista korostaa sitä, että Suomessa tulee osata ruotsia. Tämä pitää paikkaansa. Suomi tarvitsee ruotsin osaajia, mutta Suomi ei tarvitse pakkoruotsia. Ruotsin kielen opetukselle on maantieteelliset perusteet, mutta pakkoruotsille ei ole maantieteellisiä perusteita enempää kuin pakkovenäjälle tai millekään muullekaan kielellä, sillä elämme globaalissa maailmassa, jossa yhteistyötä ja kauppaa ei tehdä vain naapurimaiden kanssa.

  4. Koulussa on muutakin pakollista
    Onhan meillä pakkomatematiikkaakin. Miksi puhutaan vain pakkoruotsista? Koulussa on muitakin pakkoaineita. Yhtä mielekästä olisi puhua pakkoliikunnasta tai pakkohistoriasta. Kaikki aineet eivät voi olla vapaaehtoisia. Jos oppilaat saisivat valita, koluista poistuisi moni muukin aine.

    Kukaan ei varmasti sanoisi, että koulussa tulee olla pakkobiologia vain sen takia, että koulussa on pakkomatematiikka. Kouluissa on pakkoaineita, kouluissa tulee olla pakkoaineita ja koluissa tulee olla pakkokieliä, mutta pakkobiologia ei ole pakkomatematiikan peruste eikä pakkomatematiikka ole pakkoruotsin peruste. Pakollisia kouluaineita tarvitaan, mutta jokaiselle taidolle ja tiedolle, mitä kouluissa opetetaan, tulee olla perustelu. Mitä enemmän ainetta on pakollisena, sitä vankemmat tlee perustelujen olla. Esimerkiksi lukioissa pakollista ruotsia on kolmanneksi eniten äidinkielen ja matematiikkaa jälkeen.

    Lisäksi muut aineet ovat ainekokonaisuuksia, kun ruotsi on vain yksi osa ainekokonaisuutta, kieltenopetusta. Kouluissa voidaan säilyttää kaksi pakollista kieltä äidinkielen lisäksi, jolloin ruotsin tilalla tulisi lukea jotain muuta kieltä. Pakkoruotsin muuttamista valinnaiseksi kieleksi voidaan lähinnä verrata siihen, että jokin matematiikan osa-alue muutettaisiin valinnaiseksi toisen matematiikan osa-alueen kanssa.

    Ennen kaikkea ero on siinä, että matematiikkaa, historiaa, biologiaa ym. pakollisia aineita on vain yksi kutakin. Näin ollen nämä aineet eivät voi olla keskenään valinnaisia Ei ole olemassa toista matematiikkaa, jonka kanssa matematiikka voisi olla valinnainen aine. Kieliä maailmassa on yli 6 000 kieltä. Kouluihin ei voida laittaa kaikkia maailman kieliä, tai edes eniten puhutuimpia, pakolliseksi, joten kielten kohdalla keskinäinen valinnaisuus on ainoa keino saada monipuolisesti eri kielten osaajia yhteiskuntaan. Kouluopetuksessa on oltava pakollisina aineina kieliä, mutta jokin yksittäinen kieli voi olla pakollinen aine vain silloin, ku se voidaan argumentoida kuuluvaksi yleissivistykseen. Esimerkiksi luonnontieet ovat pakollinen aineryhmä kouluissa universaalisti, mutta Suomi on ainoa maa, jossa ruotsi on pakollinen aine.

  5. Helppo kieli
    Ruotsi lienee helpoin kieli. Jos suomenkieliset eivät opi ruotsia, niin eivät sitten mitään muutakaan kieltä.

    Ruotsin kieli lienee helpoin Suomen kouluissa opetetuista kielistä, mutta tämä olisi enemminkin peruste sille, että muut vaikeammat kielet asetettaisiin kieltenopetuksessa etusijalle.

  6. Asenne
    Suomenkielisillä koululaisilla on väärä asenne: negatiivinen asenne ruotsin kieltä, suomenruotsalaisuutta sekä Ruotsia kohtaan. Järkevintä olisi lopettaa turha keskustelu pakkoruotsista ja pyrkiä asennemuutokseen.

    Suomi on demokratia, jossa on sananvapaus ja ajatuksenvapaus eikä näin ollen suomenkielisillä ole velvollisuutta omata positiivista asennetta ruotsia tai siihen liittyviä asioita kohtaan. Paras keino kuitenkin muuttaa positiivisemmaksi asennetta, on luopua ruotsin pakottamisesta. Kun ruotsi pakotetaan vasten tahtoa, ja ilman että kyetään antamaan rationaalisia perusteluja, tulee kaikista ruotsiin liittyvistä asioista vastenmielisiä.

  7. Ruotsin työmarkkinat
    Ruotsin kieltä tarvitsee, jos muuttaa Ruotsiin töihin

    Suomen tehtävä ei ole kouluttaa suomalaisten verorahoilla työntekijöitä Ruotsiin, joten väite olisi perustelu ennemminkin sille, että ruotsin kielen opettaminen pitäisi lopettaa, jotta emme menetä Ruotsille hyvää työvoimaa.

  8. Pakkosuomi
    Ruotsinkielisilläkin on pakkosuomi. Koska ruotsinkielisillä on pakkosuomi, on reilua, että suomenkielisilläkin on pakkoruotsi. Olisi väärin, jos ruotsinkielisillä olisi pakkosuomi, mutta suomenkielisillä ei pakkoruotsia.

    Tämä on yleinen ruotsinkielisten käyttämä argumentti. Ajatuksessa on sama logiikka kuin kostamisessa. "Koska minulla on rasite, pitää myös sinulla olla rasite." Tämä lienee myös pääasiallinen syy, miksi Rkp ja ruotsinkieliset ajavat pakkoruotsia. Pakkoruotsin tehtävä ei ole taata ruotsinkielisiä palveluita. Jkainen ymmärtää, etteivät ruotsinkieliset palvelut Suomen rannikolla vaadi, että koko Suomi osaa ruotsia. Pakkoruotsin avulla ruotsinkieliset saavat yhteiskunnassa paremman aseman suhteessa suomenkielisiin, kun suomenkielisillä on ylimääräinen rasite, - ja varsinkin, kun suurin osa ruotsinkielisistä on todellisuudessa kaksikielisiä.

    Pakkosuomi voidaan poistaa ruotsinkielisiltä. Jos ruotsinkieliset haluavat pakkosuomen pois, ei tätä tule tapahtumaan ilman pakkoruotsin poistamista. Tilanne jossa olisi pakkoruotsi, mutta ei pakkosuomea, olisi poliittisesti liian absurdi.

  9. Kaksikielisyys on rikkaus
    On rikkaus osata monia kieliä. Kaksikielisyys on Suomelle rikkaus. "Yksi mieli, yksi kieli" -ajattelu on köyhyyttä.

    Jos kaksikielisyys tulee yksilölle kasvuympäristön myötä, on se varmasti rikkaus. Jos ei tule, on kieli erikseen opeteltava, jolloin on asetettava vastakkain kielen osaamisen hyöty ja siihen kulutettu aika ja energia. Koska kielen tuoma hyöty on yksilökohtaista, ei toinen ihminen voi sanella toiselle ihmiselle, minkä kielen tai kuinka monen kielen osaaminen on rikkaus. Jos yksilön kaksikielisyys ei tule kasvuympäristöstä, on kaksikielisyys suurin rikkaus silloin, kun yksilö saa itse valita kielet. Pakkoruotsin vaatiminen ei siis ole rikkautta, vaan yksilöiden ja valtion kielellistä köyhdyttämistä.

    Valtion kaksikielisyys on rasite, jos kieli ei tuo selkeää taloudellista tai muuta hyötyä valtiolle. Valtion kaksikielisyys maksaa. Ruotsin kielen opetus maksaa ja ruotsinkieliset palvelut maksavat. Kaksikieliset kunnat saavat suurempaa valtionsuutta sekä kuntakohtaisesti sekä ruotsinkielisten peruskoulun oppilaiden määrän mukaisesti. Jos väitetään, että kaksikielisyys on rikkaus, tällöin kolmikielisyyden tai nelikielisyyden pitäisi olla vielä suurempi rikkaus. Kuinka moni on valmis muuttamaan Suomen virallisesti nelikieliseksi valtioksi ja maksamaan verorahoistaan palvelut viranomaisissa neljällä kielellä nykyisen kahden (tai kolmen, jos saame lasketaan mukaan) kielen sijaan?

    Jos Suomen valtio haluaan pitää kaksikielisenä (tai kolmikielisenä, jos saame lasketaan mukaan), tulee kaksikielisyys toteuttaa mahdollisimman kustannustehokkaasti, mikä tarkoittaa turhista ruotsin taidon vaatimuksista luopumista. Nykyisenlainen Suomen kaksikielisyys maksaa kohtuuttomasti, haittaa muiden kielten opiskelua, mikä alentaa Suomen kilpailukykyä globaalissa taloudessa ja on siis Suomelle suuri rasite. Sen sijaan monen eri kielen olemassaolo Suomessa, kun kielten ei anneta aiheuttaa kohtuuttomia kustannuksia eikä niitä pakoteta ihmisille, on rikkaus.

  10. Pohjoismainen yhteistyö
    Pohjoismaiseen yhteistyöhön tarvitaan ruotsia. Pohjoismaiden yhteistyö on tärkeää. Meillä on Ruotsin kanssa tiivistä yhteistyötä. Yhteydenpito muiden pohjoismaalaisten kesken hoituu parhaiten ruotsilla. Ruotsi on yhteispohjoismainen kieli.

    Edellinen pitää osittain paikkaansa, mutta vaikka se pitäisi täysin paikkaansa, ei se edellytä kaikilta suomenkielisiltä ruotsin taitoa. Pohjoismaista yhteistyötä, johon välttämättä tarvitaan ruotsin osaamista, tekee vain pieni osa suomenkielisiä, lähinnä asiantuntijatehtävissä toimivia henkilöitä, poliitikkoja sekä virkamiehiä. Virallisessa pohjoismaisessa yhteistyössä käytetään käännös- ja tulkkauspalveluita.

  11. Suomi on Pohjoismaa
    Suomella on pohjoismainen identiteetti. Suomi on yksi pohjoismaista. Suomi on osa Pohjoismaita. Ruotsi on kieli, jolla pärjää kaikissa Pohjoismaissa. Ruotsin kieli yhdistää meidät muihin pohjoismaalaisiin. Pohjoismaat ei ole yhtä laaja alue kuin esim. saksan- tai venäjänkieliset alueet, mutta kysymys on kuulumisesta. Eniten yhtäläisyyksiä meillä on muihin Pohjoismaihin. Näitä siteitä tulisi ylläpitää ja yhteinen kieli on tässä avainasemassa.

    Jos Suomi on Pohjoismaa, on suomi pohjoismainen kieli ja näin ollen pohjoismaalaisuuteen riittää suomen osaaminen. Jos suomen osaaminen ei riitä, ei tällöin myöskään mm. ruotsalaisille riitä ruotsin osaaminen, vaan Ruotsissa tulisi olla pakkosuomi. Sen sijaan, että Suomessa opiskellaan ruotsia, tulisi Suomen pitää suomen kieltä esillä muissa Pohjoismaissa sekä puhua yhteispohjoismaisissa tapaamisissa suomea. Käytännössä osin näin jo tehdäänkin, eli virallinen Pohjoismainen yhteistyö hoituu tulkkauksella.

    Väite että Suomella on pohjoismainen identiteetti ja että ruotsia tulee tämän takia osata, on kehäpäätelmä. Suomalainen identiteetti määritelläänkin pohjoismaiseksi identiteetiksi, jotta saadaan syrjäytettyä se tosiasia, että 90 prosenttia suomalaisista on suomenkielisiä. Jos suomenkielisten ruotsin osaaminen on edellytys pohjoismaiselle identiteetille, ei Suomi omaa pohjoismaista identiteettiä kuin pakottamalla identiteetti suomenkielisille, jolloin kyse ei ole enää identiteetistä, koska sitä ei ole vapaaehtoisesti valittu.

  12. Yleissivistys
    Ruotsin kieli kuuluu yleissivistykseen. Koulun tehtävänä on antaa yleissivistystä, johon kuuluu myös ruotsin kieli.

    Yleissivistys on käsite. Käsite on käsite, vasta kun se määritellään jotenkin. Ei voida sanoa "mielestäni ruotsi kuuluu yleissivistykseen", jos sanoja ei määritelle, mitä on yleissivistys. Yleissivistyksellä viitataan johonkin tieto- ja taitomäärään, mikä kaikkien kansalaisten tulisi hallitta. Minkä vuoksi kaikkien on hallittava jonkin asteinen yleissivistys, pohjasivistys tai perussivistys, tai mitä nimitystä sitten käytetäänkin? Tällä on oltava jotain tekemistä ympäröivän yhteiskunnan ja maailman kanssa. Yleissivistystä tarvitaan, jotta yksilö ei jää yhteiskunnan ja maailman ulkopuollle, vaan yksilö voi toimia ja vaikuttaa yhteiskunnassa sekä jatkokouluttaa itseään. Näin ollen se, mikä on yleissivistävää, on sidoksissa siihen, millaisessa yhteiskunnassa elämme – ja näin ollen myös se, mikä kuuluu yleissivistykseen, muuttuu yhteiskunnan muuttuessa.

    Yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ei tänä päivänä tarvita Suomessa ruotsin kieltä, vaan yhteiskunnallinen keskustelu käydään suomeksi.Suomenkielinen ei tänä päivänä tarvitse jatko-opintoihinsa ruotsia, vaan kaikki tarvittava tieto ja taito on Suomessa hankittavissa suomeksi ja englanniksi.

    Yleissivistykseen kuuluvat maakohtaiset tiedot ja taidot kuten yhteiskuntatiedot, historia, yhteiskuntaoppi, uskontotieto jne. sekä kielistä äidinkieli, joka on ajattelun väline. Suomenkieliset tarvitsevat tietoa ruotsinkielisestä kulttuurista, ruotsin kielen olemassaolosta ja ruotsin merkityksestä historiassa, mutta tätä ei pidä sekoittaa ruotsin kielen osaamiseen. Asiassa sotketaan siis tieto ruotsinkielisestä kulttuurista ja ruotsin kielen osaaminen.

    Ruotsin kielen yleissivistyttävyyttä voidaan arvioida myös vertaamalla sitä muihin kouluaineisiin. Muut aineet, kuten esim. matematiikka, fysiikka, kemia, biologia, maantieto sekä taito- ja taideaineet ovat aineita, jotka ovat suoraan sovellettavissa universaalisti. Ruotsin kielellä käyttöä on vain Pohjoismaissa. Äidinkielenä sitä puhuu vain noin 10 miljoonaa ihmistä. Ruotsin kieltä ei voi verrata muihin kouluaineisiin, kun puhutaan yleissivistyksestä. Vieraat kielet sivistävät, mutta ainoa vieras kieli, joka voitaisiin ehkä katsoa yleissivistäväksi tämän päivän Suomessa, on englanti.

    Edellä esitetyn asian voi kääntää myös toisinpäin. Mitä vaikutusta suomenkielisten yleissivistykseen olisi sillä, jos ruotsin tilalla osattaisiin jotain muuta kieltä? Ei käytännössä mitään. Päinvastoin sivistystaso nousisi, jos tilalla osattaisiin jotain laajemmin käytettyä kieltä, kuten saksaa tai ranskaa.

Linkkejä

Osiota on päivitetty 21.12.2010.

  1. Uutisia ja ajankohtaista: Kielipolitiikka.fi Facebookissa
  2. Kartta: Suomen kunnat, joissa asuu yli 10 % ruotsinkielisiä
  3. Kuntien kielisuhteet
  4. Wikipedia: Suomen kielilaki
  5. Wikipedia: Pakkoruotsi
  6. Wikipedia: Maailmankieli
  7. Wikipedia: Languages of Europe: Proficiency
  8. Wikipedia: Demographics of Europe: Language
  9. Wikipedia: Languages of the European Union: Language skills of citizens
  10. Wikipedia: Demographics of Europe
  11. Wikipedia: List of countries by GDP (nominal)
  12. Wikipedia: List of official languages by institution
  13. Työelämässä tarvitaan yhä useampia kieliä - EK:n henkilöstö- ja koulutustiedustelu 2009 (pdf)
  14. Että osaa ja uskaltaa kommunikoida - akateemisissa ammateissa tarvittava kielitaito työntekijöiden ja työnantajien kuvaamana (pdf)
  15. Kansallinen identiteetti ja suomalaiseksi samastuminen. Anttila, Jorma. Helsingin yliopisto, 2007.
  16. Kansallinen kyselytutkimus englannin kielestä Suomessa: käyttö, merkitys ja asenteet. Jyväskylän yliopisto, 2009.
  17. Korkeakoulututkintoihin kuuluvan ruotsin kielen taidon osoittaminen. Niemi, Hannu. Oulun yliopisto, 2008.
  18. Eurobarometer: Europeans and Languages, 2005 (pdf)
  19. Eurydice: Key Data on Teaching Languages at School in Europe, 2008 (pdf)
  20. Eurobarometer: Europeans and their Languages, 2006 (6,8 Mt, pdf)
  21. Euroopan Unionin jäsenvaltiot
  22. Pakolliset kieliopinnot Euroopan Unionin jäsenvaltioiden kouluopetuksessa
  23. Maakoodit edelliseen tiedostoon (pdf)
  24. Suomen tulli: Tilastoluettelo ja -kuvaukset
  25. Ulkoasiainministeriö: Suomen edustus kansainvälisissä järjestöissä
  26. Tilastokeskus: Väestörakennetaulukot
  27. Kielikoulutuspolitiikan verkosto
  28. Vapaa Kielivalinta ry
  29. Pakkoruotsi.net
  30. Kielipolitiikka.net
  31. Saamelaiskäräjät
  32. Kielipolitiikka.fi YouTubessa

Mediaa sivistyskielillä

International Herald Tribune
The Guardian
The Times
Le Monde
Le Figaro
Le Monde Diplomatique
Die Zeit
Der Spiegel
El País
Corriere della Sera

Ylläpito:
Arko Salminen
Vantaa
info (ät) kielipolitiikka.fi